maanantai 31. maaliskuuta 2014

Maaliskuun viimeinen päivä.

Blogihaasten tsemppiarvonta on päättynyt!


Kirjoittelin nimimerkit lappusille...

(Kahdella arvalla osallistuneet tietysti kahdesti.)



 ...ja hölskytin ne purkissa sekaisin.


Kaapo nosti purkista yhden lapun:


Onnea Ariel!


Valtti nosti purkista kourallisen lappuja:


ja isoveljen avustuksella valitsi niistä yhden:


Onnea TeeKoo!

Ja koska nyt kävi niin kivasti, että Ariel oli valinnut mieluisammaksi palkintokirjaksi Lahjoja rakkaudella -kirjan ja TeeKoo kertoi Sahalla ja siveltimellä -kirjankin kelpaavan, niin tämähän on tällä selvä!

Ottakaahan pikaisesti yhteyttä
(blogin sivupalkista löytyy sähköpostilinkki) 
niin saadaan palkinnot perille!

Kiitos kaikille osallistujille ja TUHANNESTI KIITOS kommenteista, ajatuksista ja kehuistanne!!
On ollut tosi kiva saada teiltä lukijoilta suoraa palautetta! 
Itse asiassa toivoin vielä suorempaa ja rakentavaakin palautetta ja siksi sallin taas anonyymienkin kommentoinnin. ;-)
(Spämmikommenttien vuoksi pidän normaalisti vain rekisteröityneiden kommentoinnin sallittuna...)


Maaliskuun blogihaaste on myöskin nyt ohi ja yksi päivän voittajista olen myös minä itse!
Tein maaliskuussa todellakin postauksen joka IKINEN päivä!

Välillä menin aidan matalasta kohdasta ja paniikin iskiessä jäin siihen aidalle vain nojailemaan.
Yllätin toki itsenikin monilla yllätysprojekteilla julkaisukelpoisine kuvineen ja kaikkineen!
Osa postauksista olisi ollut jo helmikuussa viittä vaille valmiita ja ajastin ne maaliskuulle.
Osa oli ihan vain täytettä. Yhteen lainasin kuvat lauramaisen Spinn-Off -blogista.
Osasta on hyötyä muillekin ja osa oli vain omaksi iloksi!

Lempipostaukseni maaliskuulta?
No ihan varmasti Tennasrisukat ja Origamikorvikset!
No siksi, kun ne menivät lahjoiksi!
Ja sitäpaitsi blogistani on muodostunut vuosien varrella projektipäiväkirja ja sellaista kaavaa noudattavat postaukset miellyttävät itseäni eniten.


Mitäs te lukijat tykkäsitte tiiviistä postaustahdista?

Uskon, että nyt blogi kiittää ja hiljenee joksikin aikaa.
Ja herätessään palaa vanhaan, hitaampaan tahtiin.

Laura taitaa vähän haravoida, kuoputtaa kukkapenkkiä ja olla vaan.

Katsoa Salamaa ja Dustya, pyykätä ja nauttia kevätauringosta.
Olla läsnä läksyjen teossa päiväsiestan aikaan.
Leipoa vähän vähemmän.
Tai jos leivonkin, niin annan pikkusormien napsia maistiaisia.
Ilman, että tarvitsee odottaa kuvaussession loppumista.

Nähdään!

3 kommenttia:

  1. Hienoa! Bh31 sielläkin selvitetty upeasti. Hyvä me kaikki! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä!! Nyt onkin sitten hiljaiseloa ainakin täällä! ;-)

      Poista
  2. Kiitos, perillä on turvallisesti

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä viesti, jos mieleesi tuli jotain!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...