maanantai 28. helmikuuta 2011

Eskarilaisen uusi huone

Viime viikolla sain jatkettua myös tätä pienen remonttikuumeen purkamista. Kuten kerroin, perheen vanhemmat muuttivat uuteen makuuhuoneeseen ja vanhan makuuhuoneen maalasin Eskarilaiselle sopivaksi. Tässä vielä muistin virkistämiseksi kuva huoneesta viime viikolla.

Viikonloppuna sain mööpleerauksenkin toteutettua ja tässä Eskarilaisen uusi huone:


Seinät maalasin Teknoksen himmeällä Tela7, Tikkurilan värikartoista väri J481.

Tässä kohtaa haluaisin kehaista budjetista, joka on pysynyt loistavasti näiden "remonttiviikkojen" ajan. Sekä makuuhuoneen että tämän lastenhuoneen laittamiseen on palanut rahaa pyöreät 0 (nolla) euroa!!! Olin budjetoinut maalarinteipit kustannuksiin, mutta nekin tuli kaupanpäälle isännän tehdessä elektroniikkaostoksia samassa kaupassa!
Kaikki huonekalut ja sälä on vanhaa ja olemassaolevaa, ympäri taloa pyöritettyä.
Maali oli valmiiksi varastossa vuoden takaisen Kälyn asunnon maalauksen jäljiltä. Värin hyväksytin kuitenkin huoneen asukkaalla maalamalla testipalan ensin keskelle seinää.
Aurinkotaulu on omilta varhaisteinivuosiltani ja viimeksi riippunut seinällä seitsemän vuotta sitten edellisen kotimme makuuhuoneessa.
Verhot ovat ylijäämävarastoa näistä häistä.

Huone on vielä kovin tyhjä koska suurin osa leluista, kirjoista ja peleistä ovat vielä vanhassa huoneessa (kaiken sen muunkin ylimäärisen rojun kanssa) joka odottaa omaa maalausurakkaa ja tulee myöhemmin Kuopuksen käyttön. Ne lelut pitäisi käydä läpi ja vihdoinkin nyt samalla karsia pois kaikki rikkinäinen ja pakata "pieniksi jääneet" pikkuveljelle.

Ainoa ihan uusi juttu huoneessa on tämä Miekkataulu, jonka tänään yllätyksenä eskarista kotiin palaavalle tein:


Pohjana 50x50cm taulupohja, jonka maalasin reunoista ensin kullalla.
Kultamaalin päälle tuli krakleerausaine ja kerros seinän maalia (sulautuu kivasti seinään...).
Viimeistelin taulun ruskealla askartelumaalilla töpöttäen keskiosaan sekä kulmiin
ja keskelle taulua liimasin 30x30cm askartelu/koristepaperin.
Taulun alareunassa on kaksi naulaa,
joiden avulla Miekka pysyy kiinni, mutta on helppo napata kouraan
jos vaikka viholliset linnoitukseen hyökkäävät.
Miekka (ja paperi) löytyi Madelinasta ja se oli siis puunvärinen ja käsittelemätön
(taulupohja sekä muut tarvikkeet ja löytyivät pajan kätköistä).
Maalasin Miekan kullanvärisellä askartelumaalilla
ja kahvaan töpöttelin ruskeaa maalia kullanvärisen päälle.
Lisäsin muutaman kullanvärisen ääriviivatarran
joiden päältä maalasin vielä kullanvärisellä maalilla.
Teräosan lakkasin puolikiiltävällä kalustelakalla (Tikkurilan Kiva)
ja kahvaosan himmeällä askartelulakalla. 

Ei muuten ollut huono reaktio pojalla tämän yllätyksen nähdessään!  :-)
Miekkoja aina himoitsee, mutta muoviset ovat yksi toisensä jälkeen leikeissä hajonneet...
Mitenköhän tälle käy?

Ystävät lahjoo...

Vaikka rakastankin antaa lahjoja ja keksiä yllätyksiä, niin on se silti vaan niin ihanaa olla itse lahjonnan kohteena!!!
Viime viikolla näitä yllätyslahjoja sattui kohdalleni kahdesti!
Ensinnäkin, Ystävä tuli poikiensa kanssa meille nauttimaan laskiaispullia ja he toivat tullessansa kauniin kimpun Tulppaaneja!

Toinen yllätys ei oikeastaan ollut ihan yllätys, sillä tiesin alustavasti, että jonkinlainen paketti on matkalla. Paketin matka oli kuitenkin pitkä ja ehdin jo osittain unohtaa sen olemassaolon.
Ja voi sitä iloa kun se vihdoin saapui.
Se oli iso ja siinä oli pitkä rivi mielenkiintoisia leimoja....

...se oli aika rähjääntynyt pitkän matkansa varrella...

Varovasti kurkistin sisään....
...PAPERIA!!!!....

Tämä Ystäväni on maailmanmatkaaja ja asuu tällä hetkellä työn puolesta Aasiassa...
...paketissa oli siis käsintehtyä paperia, paperinarua sekä paikallisia sanomalehtiä!
Mä en kestä, ihanaa!!!
Ja tuhannet Kiitokset Ystävälle, jos täällä törmäilet!...


*raksraks* aivot raksuttaa ja inspiroituu... :-)

Ihanaa uutta viikkoa myös teille, ihanat blogini lukijat sekä satunnaiset vieraat!!

tiistai 22. helmikuuta 2011

Sneak Peek...

Viime viikonloppuna lähti Baari vihdoinkin pois nurkista pyörimästä! Ihan kiva kapistus joo ja itsehän me se suunniteltiin ja nikkaroitiin, mutta näin lapsiperheessä kuitenkin vähän liian vähälle käytölle jäänyt ja lapsiluvun lisääntyessä huoneita tarvitaan muuhunkin käyttöön kuin läppärin piuhan ja viinapullojen säilytykseen... Muistellaanpa kuitenkin vielä hetki...

Huoneen takaseinä on saanut jo muutamaankin otteeseen näiden kuuden vuoden aikana uuden maalipinnan, viimeksi reilu vuosi sitten (sininen maali himmeä Teknoksen Tela7, väri V432 Tikkurilan värikartoista, vaaleat seinät Tikkurilan himmeä Harmony, G486). Täällä kuvia silloisen remontin jäljiltä.
Isännän mielestä maalikerrokset toimivat jo lisäeristyksenä (eiks se oo vaan hyvä????), eikä nyt taas tarvitsisi maalata. Eipä kyllä myöskään itseäni ihan innostanut noiden hyllyjen tyhjentäminen ja purkaminen maalauksen ajaksi joten nyt meillä on sitten sininen makuuhuone! Niin se inhokkiväri vaan hiipii hiljaa kotiini...(Kukahan sen maalin värin viimeksikin päätti??? No allekirjoittanutpa hyvinkin...)
Tälläkertaa "remontti" olikin siis vain huonekalujen siirtelyä. Mikäs siinä, eilen Esikoinen nukkui koko päivän kuumeisena sohvalla ja Kuopus päiväunilla ulkona vaunuissa sillä välin kun mamma mööpleerasi...
Vaatesäilytys on vielä toistaiseksi vanhan makuuhuoneen vaatehuoneessa, kunnes saadaan lipastot hankittua tuonne siniselle takaseinälle ja vaatekaappi pinnasängyn tilalle. Vaatekaappi tulee siis vasta sitten, kun Kuopus pääseen muuttamaan Esikoisen nykyiseen huoneeseen.

 Sujuvasti vaihtui viinat nalleihin ja pupuihin.. :-)

Lakanat (aivan ihanaa Hemtexin Living -sarjan Percalelaatua, meillä ei muissa nykyään enää nukutakaan, kun ei edes puuvillasatiinit pärjää...) ovat olleet jo kesästä asti kaapissa odottamassa tätä Baarin lähtöä, sinisävyisinä kun eivät vanhaan makuuhuoneeseen sopineet. Helmalakana, päiväpeitto, raidallinen torkkuhuopa sekä pinnasängyn pussilakana ovat myöskin Hemtexistä ja olleet jo vanhassa makuuhuoneessa käytössä (Huom! päiväpeittona kingsizepeitto ja hotellisatiinipussilakana). Toinen torkkuhuopa (100% silkkiä) on Pentikin ja kihlajaislahjaksi saatu. Verhot kivipestyä pellavaa H&M Homesta.
Tuleekohan muuten mielenkiintoisia hakusanatärppejä tämän postauksen myötä? ;-)

Seuraavaksi alan laittamaan tätä vanhaa makuuhuonettamme Esikoiselle... Huoh!
Eilisen riehumisen jäljiltä se on aika täynnä roinaa, mutta eiköhän nuo jotenkin saada uudelleensijoitettua.
Tänään ollut ohjelmassa boordin rapsuttelua ja maalin värisävyjen vertailua... Kai se siitä, onneksi projektin jatkolla ei ole ihan kauhea kiire?

Olisi muuten kiva, jos olisi vähän ylimääräistä rahaa... Vaikka sellanen 3,6 miljoonaa euroa...

perjantai 18. helmikuuta 2011

Pupuhelistinpupu

...vaiko Helistinpupuhelistin?

Olen jo aikaisemmin inspiroitunut tästä ja nyt vihdoin kun osaan todistettavasti virkata renkaan, tein Pupuhelistimen ja kaksi!



Tässä myös ohje helistimen virkkaamiseen. Ohjeen/mallin olen itse kehittänyt, joten ethän käytä sitä kaupallisiin tarkoituksiin!
Toki, jos tälläisen helistimen teet ja valmiista työstä kuvan näytät, olisin ikionnellinen! :-)

Pupuhelistinpupu
Käytä puuvillalankaa ja puolet pienempää koukkua kuin langan ohjeessa,
jotta työstä tulee tiivis.
Päättele ja yhdistele palat huolellisesti,
jos Pupu pääsee tositoimiin (siis vauvan käsiin!).
Aloituslankaa kannattaa aina virkata alussa työn mukaan kierroksen verran,
jotta sitä ei tarvitse erikseen päätellä.
Jätä langanpätkä aloituskohtaan roikkumaan merkiksi.
Laske silmukat usein (suluissa silmukoiden määrä kierroksen lopussa).
Virkkaa kiinteät silmukat molemmista lenkeistä, paitsi kavennuksissa,
joissa kannattaa virkata vain silmukoiden etureunoista.
Lisäys- ja kavennuskierroksissa virkataan kierroksen alkuun aina yksi ylimääräinen kiinteä silmukka, jotta työ pysyy pyöreänä.

Rengas:
1. virkkaa 30 ketjusilmukkaa (30)
2. yhdistä ketjusilmukat lenkiksi piilosilmukalla, virkkaa 30 kiinteää silmukkaa (30)
3. *ks, 2ks edellisen kerroksen ks:aan*, toista *-* 14 kertaa (45)
4. virkkaa ensin yksi ks, *ks, 2ks edellisen kerroksen ks:aan*, toista *-* 21 kertaa (67)
5. – 13. virkkaa kiinteitä silmukoita (67) (jos haluat renkaasta pienemmän , tee vain 6-7 kierrosta)
14. virkkaa ensin yksi ks *ks, 2ks yhteen*, toista *-* 21 kertaa (45)
15. *ks, 2ks yhteen*, toista *-* 14 kertaa (30)
16. -18. virkkaa kiinteitä silmukoita (30)
Virkkaa lopuksi piilosilmukka ja katkaise lanka n. 30cm päästä. Vedä lanka silmukan läpi.
Ompele neulalla aloitussilmukat (30kjs) sekä lopetuskierroksen silmukat (30ks) yhteen.
Täytä vanulla samalla kun ompelet rengasta kiinni.
Päättele lanka solmulla ja pujottele työn sisään.

Korvat:
(tee kaksi kpl)
1. 6kjs
2. yhdistä lenkiksi piilosilmukalla, virkkaa 6ks (6)
3. – 5. virkkaa kiinteitä silmukoita (6)
6. 2ks, 2ks edellisen kierroksen ks:aan, 2ks, 2ks edellisen kierroksen ks:aan (8)
7. 8ks (8)
8. 3ks, 2ks edellisen kierroksen ks:aan, 3ks, 2ks edellisen kierroksen ks:aan (10)
9. 10 ks (10)
10. 2ks, 2ks yhteen, 2ks, 2ks yhteen, 2ks (8)
11. 1ks, 2ks yhteen, 1ks, 2 ks yhteen, 2ks yhteen (5)
12. 2ks yhteen, 1ks, 2ks yhteen (3)
13. 1ks, 2 ks yhteen (2)
14. 2ks yhteen (1)
Katkaise lanka ja vedä silmukan läpi.
Pujottele loppulanka korvan sisään, korvan juuresta aloituslangan viereen roikkumaan.

Pää:
1. virkkaa 2 kjs
2. virkkaa ensimmäiseen virkkaamaasi kjs:aan 6ks (6)
3. virkkaa jokaiseen edellisen kierroksen ks:aan 2ks (12)
4.*ks, 2ks edellisen kierroksen ks:aan*, toista *-* 5 kertaa (18)
5. ks *2ks, 2ks edellisen kierroksen ks:aan*, toista *-* 5 kertaa (24)
6. ks *3ks, 2ks edellisen kierroksen ks:aan*, toista *-* 5 kertaa (30)
7. ks *4ks, 2ks edellisen kierroksen ks:aan*, toista *-* 5 kertaa (36)
8.-10. virkkaa kiinteitä silmukoita (36)
11. ks *4ks, 2ks yhteen* toista *-* 5 kertaa (30)
12. ks *3ks, 2ks yhteen* toista *-* 5 kertaa (24)
Tässä kohtaa kannattaa kiinnittää korvat (niiden omilla aloitus- ja lopetuslangoilla)
sekä ommella muutamalla pistolla silmät ja nenukka.
Täytä päätä vähän vanulla ja laita pään sisään myös helmillä tai
muulla ”helisevällä” täytetty pieni muovirasia.
13. ks *2ks, 2ks yhteen* toista *-* 5 kertaa (18)
14. ks *ks, 2ks yhteen* toista *-* 5 kertaa (12)
Virkkaa lopuksi piilosilmukka, katkaise lanka ja vedä silmukan läpi.
Täytä lisää vanulla.
Ompele pää vartaloon kiinni pään lopetuslangalla.

Kaulaliina:
Virkkaa haluamasi pituinen ketjusilmukkaketju.
Virkkaa takaisinpäin 1krs kiinteitä silmukoita. Katkaise lanka ja vedä silmukan läpi, solmi langanpäät. Kiedo liina pupun kaulaan. Pujottele langanpäät kaulaliinaa pitkin pupun kaulaan asti ja ompele niillä kaulaliina huolellisesti kiinni.

Testaa pupu:

Keskeneräisyyksien vallatessa kotia ja mieltä, meillä seilaa erinäisiä projektikoreja ja -laatikoita aina edestakaisin pöydiltä toisille. Niitä sitten vuoronperään yritän saada tyhjäksi seuraavien projektien tieltä.
Kerrankin projektikori näytti väriyhdistelmineen niiiiiin Herkulta, että on ihan pakko teille se jakaa!!!

 Tämän projektin ei tarvitsisi loppua ikinä!!!!

torstai 17. helmikuuta 2011

Arvonta!

Huomasin juuri, kuinka olenkaan onnistunut tekemään blogistani eri aihealueiden sekamelskan! Ehkä se oli tarkoituskin, sekamelskahan olen itsekin! Tämän kunniaksi järjestetään

ARVONTA!!

Rakastan antaa lahjoja, (no ehkä välillä saadakin...) ja mietin kuumeisesti, mitä haluan maailmalle arpoa? Jotain itsetehtyä, tarvikkeita vaiko jotain pientä kotiin?

Päädyin SEKAMELSKAAN:
Peltipurkki, lasipullo, narua ja paperia sekä avaimenperä: 
Hups, ei taida olla kovin kiva arvontalahja, (haha, olipas hauska juttu... ;-)) yritetään uudestaan: 

Peltipurkki, lasipullo, narua ja paperia sekä avaimenperä, kas näin:



Kevyesti "tuunattu" korkillinen lasipullo, Amigurumiotusavaimenperä, Bloomingvillen peltinen laatikko (Madelinasta), satiini- ja samettinauhoja, juuttinarua sekä sekalainen valikoima koristepapereita.

Säännöt ovat simppelit ja tutut:
Olet mukana arvonnassa, kun jätät kommentin tähän tekstiin.
Anonyymit myös tervetuloa, muista nimimerkki!
Jos kommentoit ja olet lukijani (tai sellaiseksi ryhdyt), saat toisenkin arvan!
Ja jos vielä haluat linkittää omaan blogiisi tiedon tästä Hulppeasta arvonnasta, palkitsen Sinut kolmannella arvalla!
(Voit linkityksessä käyttää jompaakumpaa alempaa kuvaa.)
Muista kommenttiin infota, kuinka monta arpaa haluat! 
Arvonta suoritetaan 13.3.2011 ja  palkinto (tietysti tuo alemmissa kuvissa nähtävä ;-)) lähtee matkaan heti kun saan voittajan yhteystiedot!

Arpaonnea kaikille!!!

perjantai 11. helmikuuta 2011

Hallitsematonta ruumiintoimintaa...

Seuraavan tekstin tarkoitus ei ole provosoida eikä loukata, joten hernepussit voi pitää kaapissa. En ole kirjoittamisen ammattilainen, ja pahoittelen jo etukäteen, jos en saa ajatuksiani/mielipiteitäni tuotua julki oikealla tavalla ja sen vuoksi joku loukkaantuu. 
Haluan kertoa tarinan ennakkoluuloistani.

Perheemme uusin jäsen on kolmikuinen vauva. Kuten monet varmasti tietävät, ei pieni ihmisenalku hallitse ruumiintoimintojaan juuri ollenkaan. Varsinkin peräpäähän liittyvät toiminnot voivat aiheuttaa ympärilleen aikamoista sotkua, jota on hyvä välttää erilaisin keinoin. Lähes kaikki vauvat tarvitsevat pepun suojaksi jonkinnäköisen asusteen, jota yleisesti vaipaksi kutsutaan. Vauvoihin liittyvä tavara- ja tarvikepaljous on muutenkin päätähuimaava ja vaippojakin löytyy moneen lähtöön (vaikka oikeasti vauvan perustarpeet tyydyttyvät rakkaudella, ruualla sekä lämmöllä ja läheisyydellä).

Nykyaikana, länsimaisessa kulttuurissa, vauvoille käytetään yleisesti kertakäyttöisiä vaippoja, joita löytyy jokaisesta kaupasta tai marketista. Vaihtoehtona kertakäyttövaipoille on erilaisia, pestäviä kangasvaippoja eli kestovaippoja.

Kuusi vuotta sitten, Esikoisella, käytin kertakäyttöisiä vaippoja, koska en ollut Kestoilija koska vain ja ainoastaan aito Kestoilija voi käyttää Kestiksiä? Mutta hetkonen, jos olisin käyttänyt Kestovaippoja, olisinko ollut Kestoilija? Mutta kun en halunnut olla Kestoilija, koska olen mieluummin ihan Tavis ja eihän nyt Tavis voi pestäviä kangasvaippoja lapsellaan käyttää...?? Kestoilijan täytyy olla Fanaattinen Kestoilija ollakseen Kestoilija!

Olen itseasiassa alkanut vihaamaan sanaa "Kestovaippa". Siitä tulvahtaa mieleen fiktiivinen kuva isosta torista, jossa kaksi ryhmää ihmisiä, vanhempia, huutavat toisilleen naamat punaisina kuin mielenosoituksessa konsanaan.

"Maailma tuhoutuu!"

"Hemmetin Hipit!"

No eihän tuonne uskalla väliin mennä, olen hiljaa, niinkuin politiikasta tai uskonnosta puhuttaessa ja vaihdan lapselle vaipan. Jos ääneen sanoo, että käyttää kertakäyttövaippoja, niin Kestoilija piirtää ristinmerkkejä ilmaan ja kaivaa valkosipuleita esiin, koska vain ja ainoastaan aito Kestoilija on hyvä ihminen, hyvä äiti ja oikealla tavalla ympäristötietoinen? Ja jos Kestoilija kertoo Tavikselle omasta näkemyksestään, Tavis nostaa karvat pystyyn ja mutisee jotain hömpötyksestä... 

Pattitilanne.

Olen jo vuosia ihan reippaasti kierrättänyt kartongit, pullot, lasit, metallit, paperit ja kompostikin löytyy tuosta metsänreunasta. Yritän välttää turhaa ostamista ja mieluummin "tuunaan" vanhoja, kuin ostan uutta. Vaatteita, kenkiä ja laukkuja ostetaan vain tarpeeseen, enkä ajele ostoskeskuksiin "shoppailemaan". Poikkeuksena tietysti askartelutarvikkeet, joita vaan on pakko joskus ostella yli tarpeen... Haluaisin ostaa enemmän kirpputoreilta, mutta en jotenkin vain löydä ikinä mitään hyödyllistä, aarteita vain. Kai haluaminen lasketaan edes puolikkaaksi teoksi? Olen lentomatkustanut lomille elämäni aikana vain (?) keskimäärin kuuden vuoden välein ja ostopäätöksiini saattaa vaikuttaa kotimaisuus, paikallisuus sekä pakkausmateriaalit. Pidämme kodin lämpötilan n. 20 asteessa (koska sähkö on kallista) ja lämmitämme taloa myös oman pihan puilla, takan avustuksella. Autoni kuluttaa liikaa, mutta se on hyvä auto ja valmiiksi tehty, joten en vaihda sitä uuteen, vähempipäästöisempään, ajan mieluummin vähemmän. En koe leimautuvani tietynlaiseksi ihmiseksi näiden seikkojen vuoksi, joten miksi ihmeessä pestävien vaippojen vuoksi leimautuminen niin pelottaa?

Eräänä päivänä Kuopusta odottaessani, avasin varovasti tietokoneen ja vieläkin varovaisemmin availin internetsivuja, joissa näistä pestävistä vaipoista tietoa löytyy... AIO, TSI, PUL, PES, lanoliinit, taskut, imut, imssevimsset ja futsipuntsit silmissä vilisten tuskastuin. No niin just, avaruusinsinöörihän tässä täytyy olla, jotta jotain ymmärtäisi! Ja tietysti sellainen Kestoilija. Kestoilijoille varmaankin järjestetään jotain kursseja ja koulutusta. Joo ja ainakin pitää olla Diplomi seinällä! Ennen sitä ei yhtäkään kestovaippaa lapsellaan saa pitää!

Viime syksynä alkoi äitiysloma. Eskarilainen jätti äidin joka päivä yksin kotiin haahuilemaan. Huomasin järkytyksekseni, kuinka paljon vuorokaudessa onkaan tunteja. Oli aikaa ajatuksille ja mietiskelylle... Sitten yhtenä päivänä, virkkuukoukku ja lankakerä käsissäni se iski ja ajatus selkiintyi! Eikös tämä nyt ole ihan sama juttu kuin muutama vuosikymmen sitten?

Jotain mikä pitää kosteuden pois ympäristöstä ja lapsen vaatteista,
jotain mikä imee sitä kosteutta sekä jotain mikä tuntuu vauvan peppua vasten pehmeältä ja kuivalta!!!!

Yhtälöön lisättiin muutama käytetty vaippa nettihuutokaupasta, muutama äitiyspakkauksesta sekä muutama vaippa ja pussillinen kankaita ystäviltä ja tuttavilta lahjoituksena. No miksikäs ei, kokeillaan! Vaikka se yksi päivässä! Se on kuitenkin se yksikin, jonka voi muuten pestä muun pyykin seassa, vuodessa monta sataa kertakäyttövaippaa vähemmän kaatopaikoilla! Ihan niin kuin Kelakin kannustaa! Ja jos ei toimi, niin sitten laitetaan vaipat kiertoon.

Nyytti syntyi, päästiin kotiin sairaalasta ja mies lähti takaisin töihin, pois jaloista pyörimästä.
Me kokeiltiin!
Hei, täähän toimii, eihän nää falskaakaan, täähän tuntuu kuivalta, onpas pehmeä!
Huomasin, että päivä päivältä käytin vauvallani enemmän pestäviä vaippoja, siihen jäi vähän koukkuun.

Mutta poika on aika kova nukkumaan ja öisin oli tietysti kertakäyttövaippa käytössä (onhan ne niiiiin paljon paremmat?!). Jouduin kuitenkin nielemään ennakkoluuloni tästäkin asiasta, kun totesin, että ne on ne kertakäyttöiset, jotka meillä öisin falskaa... Oikeanlainen se kosteutta imevä osa ja poika nukkuu entistäkin paremmin!

Eikä ne muuten lyhyillä kyläilyreissuillakaan huonot ole. Ainoa ero kertakäyttöisiin on se, että meillä on pieni pyykkipussi kassissa mukana.

Ja sitäpaitsi uskon, että pestävien vaippojen kanssa pulaaminen auttaa Kuopusta aikanaan oppimaan nopeammin kuivaksi, kun itsekin keskityn niihin peräpään ruumiintoimintoihin enemmän. Esikoisen kanssa olin nimittäin vähän laiska pottajutun kanssa ja poika ei varmaan vieläkään olisi kuiva ilman Avoppia! Mutta eikös se ensimmäinen lapsi ole kaikissa asioissa vähän niinkuin harjoituskappale?

Nyt olen oppinut vähän jopa alan sanastoa ja tiedän jo jotain erilaisista kestovaipoista ja niiden ominaisuuksista.
Enkä enää vihaa tuota sanaakaan.
Kestovaippa, sehän on ihan kuvaava ja hyvä sana pestäville, uudelleenkäytettäville kangasvaipoille.


Kaiken edelläkirjoittamani olisin voinut tiivistää yhdeksi,
(vaikkapa naamakirjassa julistettavaksi) 
lyhyeksi lauseeksi: 
MEILLÄ KÄYTETÄÄN KESTOVAIPPOJA!

(mutta enpäs tiivistänyt, kun tykkään jaaritella...)


En tuomitse, syyllistä tai arvostele ketään muuta omista valinnoistaan. Tällä tekstillä halusin vain ja ainoastaan tuoda omia ajatuksiani julki. Enhän puutu siihenkään, minkälaisia vaatteita muut vanhemmat lapsillaan käyttävät tai minkälaisissa vaunuissa he vauvojaan nukuttavat!
Jokainen toimii ja tekee, niinkuin haluaa.
Tietysti, jos joku tämän lukee, innostuu kokeilemaan kestovaippoja
ja sen vuoksi kaatopaikoille päätyy yksikin jätevaippa vähemmän,
olen taas vähän onnellisempi ihminen!

Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin se, minkälaisia vaippoja vauvallaan käyttää. Vauvaperheen arjessa pääosassa eivät ole vaipat, vaan se, että vauvasta huolehditaan!

Moni on kysynyt, että onko kestovaipat parempia? Tuohon on vaikea vastata, kaikenlaisissa vaipoissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Muutaman kuukauden kokemuksella voin kertoa, että meillä kestovaipat ovat olleet parempia. Ei ehkä helpompia, mutta ei kyllä vaikeampiakaan. Nyt ei joka päivä tarvitse viedä ylimääräistä, haisevaa, roskapussia ulos eikä joka viikko kantaa kaupasta vaippapakettia kotiin.
Viikossa tarvitsee pestä pyykkiä vain muutama koneellinen enemmän.


Ja koska blogitekstiä ei voi julkaista ilman kuvia, tässä Lakun hallitsemattomat ruumiintoiminnot:



On se kiva tulla kotiin, kun saa huomata koirankin olevan kiinnostunut kirjallisuudesta ja sisustamisesta. (Huomaa huonekaluilla blokattu sohva, jotta pirulainen ei menisi sinne klapeja jyrsimään, eikä tällä kertaa kyllä mennytkään.)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Donitsit

Olen jo jonkun aikaa halunnut virkata leivoksia.
Joulun alla kokeilin muutaman muffinin, mutta en itse ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen!
Eilen vihdoin muistin guuglettaa ohjetta ja löysin tämän blogin,
josta helppo ohje ja muutakin ihanaa löytyi!
Tuhannet kiitokset, Fanny!
Pakko oli heti kokeilla, ja ohjetta ihan vähän muokkaamalla syntyi tämä:


Ruskea lanka Sirdar Bonus Toytime DK, väri 947
(TeeTeeShopin alelaarista joskus löydetty
ja ainoa ruskea lanka joka kaapissa oli...).
Vaaleanpunainen lanka on Novitan Cotton Luxus 
(joka taas löytyi ruokakaupan alelaarista). 

Koukkuna nro 3.
 Ohjetta muokkasin ainoastaan kuorrutteen osalta.
Virkkasin viimeisen kierroksen vaihtelevasti erikorkuisilla pylväillä,
jolloin "valumat" eivät ole samankokoisia. 
Tein myös ylimääräisen kierroksen kiinteitä silmukoita reunaan,
kun näytti vähän liian pieneltä se kuorrute.
(Johtuen tietysti siitä, että ruskea lanka on vähän paksumpaa...)

Laiskotti enkä jaksanut ommella kuorrutetta kiinni, joten käytin tekstiililiimaa.
Samoin "strösselit" (puolikkaita paperiaskarteluhelmiä) on liimaamalla kiinnitetty... 

Välillä on mentävä sieltä, missä aita on matalin...

Oli muuten helppo ja nopea juttu, näitä saattaa syntyä lisääkin!

 Tässä ne ensimmäiset kokeilut viimevuodelta...


Ja tässä Eskarilaisen näkemys Donitseista:


Haluan muuten painottaa, etten äitinä oikein hyväksy tätä "harrastusta"
(onneksi vekotin jää ihan kohta liian pieneksi pojalle)!!

JA SEURAAVIA EI FAMON TARVITSE KATSOA OLLENKAAN!!!!! ;-)

video
video
video

tiistai 8. helmikuuta 2011

Kova tyttö haluamaan.

Kaikki on oikeasti tosi hyvin. Ihana perhe, mies, pojat, lemmikit. Koti on lämmin ja yleensä ihan siisti. Ruokaa jääkaapissa, turvallinen ja rauhaisa piha. Huonekalut ja vimpaimet löytyy.
Mutta.
Kaikki on ihan väärin ja haluaa, haluaa!!

Haluaa isomman talon. Paitsi että näidenkin neliöiden siivoaminen ärsyttää.
Ja samalla neliöllä me koko perhe nykyäänkin aina ollaan. Vessassa pesemässä hampaita, sohvannurkassa katsomassa Putousta tai keittiössä tekemässä aamupalavoileipiä.
Mihin sitä tilaa niinku tarvii, häh????
Mutta uusi keittiö olisi kiva. Vanha on tyylillisesti ihan ok, mutta toosi huonossa kunnossa ikäänsä nähden (talo on rakennettu 2001).
Keittiö on iso tupakeittiö ja sinne mahtuu kotimme keskipiste, 2,5m pitkä massiivipuinen, pinnaltaan öljytty ruokapöytä, joka vetää tarvittaessa kymmenen ruokailijaa ympärilleen.


Mutta keittiön kaapistot ovat epäkaytännölliset ja huonot.
Eli haluaa uuden keittiön, mutta typerät talon rakentajat eivät ole laatoittaneet kaikkien kaappien alta, joten haaveideni keittiö vaatisi ensin uuden lattian.

Nykyinen lattia on ihan kiva. Sama helppohoitoinen ja kestävä laatoitus jatkuu eteisestä keittiön läpi kodinhoitohuoneeseen asti, joten se pitäisi sitten uusia kokonaan, ei paha.
Kodinhoitohuone on oikeasti kapea käytävä kylpyhuoneeseen/saunaan sekä takapihan terassille ja hämäyksenä siellä on kaappeja joissa voi hoitaa kotia.
Jos lattia uusitaan sielläkin, voisi tietysti kylpyhuoneremontinkin tehdä samalla.
Mutta kun haaveissa olisi pihasauna kesämökiksi tuohon metsänreunaan.

Haluaa pihasaunan. Jos olisi pihasauna, voisi tehdä kylppäriremontin, jonka yhteydessä löylyhuone poistettaisiin kokonaan sisätiloista ja tilalle tulisi kodinhoitohuoneen laajennus.
Sitten olisi huone, jossa hoitaa kotia.
Kodinhoitoon liittyy vielä krooninen säilytystilanpuute. Toki tavaramäärää voisi karsia, mutta kun edes vuodenaikavaatteet eivät mahdu mihinkään järkevästi.
Taloinsinöörin ja arkkitehdin mielestä toppavaatteet heitetään pois keväällä ja syksyllä sitten ostetaan uudet, ainakin tämän talon suunnittelijan mielestä.

Entäpä sitten tuulikaappi/eteinen (koko n. 103neliösenttiä)!!!???
Eihän siellä mahdu edes tuuli kääntymään, saatikka sitten nelihenkinen perhe, vaunujen, turvakaukaloiden, kissojen ja koirien kanssa?

Haluaa verannan.
Verantahan olisi kiva?
Siinä sitten ihanasti aamukahvia siemailla, begonioita ja siistejä kenkäkaappeja katsella...

Palataan vielä lattiaan. Jos puolet talon lattiasta uusitaan keittiöremontin vuoksi, eikö olisi loogista, että vaihdetaan samalla tuo muualla talossa oleva kamalanvärinen, huonolaatuinen, reunoistaan naurava halppislaminaatti uuteen lattiaan?

Haluaa puulattian, leveää, paksua, öljyttyä tai vahattua lankkua.
Mutta kun meillä on lapsia. Niin ja ne koirat.
Kaksi isohkoa noutamista harjoittelevaa noutajaa, äiti ja poika. Ne raapii lattian hetkessä pilalle.
Vai olisikohan se vain kiva jos lattiassa näkyy elämän jäljet?
No olisi sanon minä, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä.

Itse asiassa tämä sama on kaikesta eri mieltä. Väittää jopa, että edellämainitsemani pieni pintaremontti ei ole "ihan tosta noin vaan..." ???
Tyhmä mies.
Väittää jopa että olisi helpompi muuttaa, vaihtaa koko talo.

Höpsis, tämähän on ihana!
Sijainti juuri meille sopiva, keskellä metsää, kallion päällä, omassa rauhassa, mutta naapureita löytyy heti puiden takana, iso tie on kivenheiton päässä ja isompaan kaupunkiin ajaa vartissa.
Koulumatka on siedettävä ja varsinkin niin kauan kun kunta tarjoaa taksikyydin.
Koulu on pieni kyläkoulu ja muutkin kunnalliset palvelut toimivat loistavasti!
Piha on kallioinen ja persoonallinen! Talo on neliöihin nähden avaranoloinen ja niin uusi, että ei huolta putkista, ikkunoista tai kaikesta sellaisesta tylsästä...
Tyylillisesti talo on uutuudestaan huolimatta vähän edes vanhanaikainen ja kodikas!
Tämä on Koti! Meidän koti!


Laivan tikkaat
Puulaatikossa alhaalla tiffany-tekniikalla tekemäni lasinen "akvaario"

Iso-Avopin äidin vanha Singeri...

...ja lukioaikana tekemäni punasavinen ruukku

Makuuhuoneen TV-kaappi
(Onko joillain muka vielä kuvaputki TV? ;-))
Isotätini vanhassa matkalaukussa on CD:t piilossa
(Kaapista aion tehdä lelukaapin Kuopukselle...)



Famoni vanhoja kirjoja, tuikitarpeellinen tiiliskivi sekä Ikean Weetabix-hylly.
Hylly on ehjä ja toimiva, niin mitä sitä turhaan vaihtamaan.
(Paitsi että ei ole kauaa ehjä kun Laku Laseraivo tykkää maistella kulmia.)


Kodin ainoat "Designesineet" 
(Jossain sisustusohjelmassa juuri teilattiin rivissä olevat Kivi-tuikut...?) 
Nämä ovat Rakkaalta Siskolta vuosien varrella joululahjoina tulleet ja Ihanat!


Taulu on maalattu taulupohja johon on liimattu valokuvasuurennos 1970-luvun Me Naiset -lehden kannesta

Oma ala-asteaikainen näkemykseni Willendorfin Venuksesta

Ystävän Afrikanvuosilta tuliaisina tulleet hedelmällisyyden Jumala ja Jumalatar.
Kuulemma lisäävät hedelmällisyyttä, eli ketä saan lapsistani kiittää...?

Hyllyllä muutkin matkoilta tuomani naiset

Muuten vaan vanhoja kirjoja




Että mistäs aloitetaan?

Poikien huoneiden ovikyltit

Suunnitelmissa on edelleen makuuhuoneita vähän muutella ja maalailla, heti kun vaan saadaan se baaritiski ulos... :-/ 
Ja niinkuin Eskarilainen sen osuvasti totesi, "Sitten kun äiti ja iskä menee baariin, mä meen teidän huoneeseen..." Kiva kiva, mut älä tuolla tavalla asiaa kylillä ilmaise... ;-)
Eli äiti ja iskä muuttaa Baariin/Länsisiipeen, vanha aikuisten makkari maalataan ja kalustetaan E:lle sopivaksi ja sitten E:n vanha huone, se pienempi, laitetaan Kuopukselle. 
Kuten jo aikisemmin mainitsin, tein pojille oviin nimikyltit, tai no, etunimikirjainkyltit... 
Tarvikkeet esittelin jo täällä, ja tälläiset niistä tuli:


Kehyksenä 15x15cm puinen taulunkehys, paperimassakirjaimet, askartelumaalia sekä koristepaperia... 
Kehys on ensin maalattu kahteen kertaan ruskealla ja sen jälkeen kahteen kertaan vähän erisävyisillä turkooseilla. Maalin kuivuttua kevyt hionta hienolla hiekkapaperilla ja vielä pari kerrosta lakkaa pintaan. Myös kirjaimet on maalattu ja lakattu, mutta niihin en tehnyt "vanhennusta", olisi tullut ehkä liian epäsiistin näköinen, kun taustalla kuviollinen paperi. Kirjainten kuivuttua liimasin ne kontaktiliimalla pohjaan kiinni.
Vaikka kyse on lastenhuoneista, en halunnut tehdä liian lapsekkaita kylttejä, kun ne tulee tietysti eteisen puolelle näkyviin.
Kyltteihin olisi voinut laittaa nauhaakin, ripustamista varten, mutta sitten oviin pitäisi saada ripustuskoukut/naulat, ja se ei tietenkään ole mahdollista (typerät ja ällöt höttöovet täällä, eikä suinkaan puiset). Nämä ajattelin kiinnittää superpitävällä kaksipuoleisella Tacky Tapella, eipähän sitten kyltit kolise puberteetin aikana... ;-)

On taas tosi loogista aloittaa remontti tälläisillä puuhilla?

Muistin muuten taas kuinka ärsyttävää on valita valkoista maalia???????????
Vaihtoehtoja enemmän kuin värikkäissä väreissä mikä on tosi tyhmää, eihän valkoinen ole edes oikea väri!!!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...